Äh tuntuu tosi oudolta kirjottaa blogia enmä tiä miten tällanen toimii en tuu koskaan varmaan tottumaan tähän
Minusta jotain siis
Jimi 18v Rovaniemeltä siinä eioo mitään uutta
Socially awkward
Pelkään ihmisiä ja hämähäkkejä ja hevosia
*Jotain muuta irrelevanttia*
Mulle on tässä aika vasta diagnosoitu vakava masennus.
Mä oon joko humalassa, tai yksin, eikä kai oo kovin terveellistä jos noi on ainoat vaihtoehdot.
Mä nukun ilman unilääkkeitä 2-4 tuntia yössä ja unilääkkeiden kanssa 4-6.
Mulla alkaa huomenaamuna masennuslääkekuuri.
Mä käyn nyt about 2 kertaa viikossa "tapaamisissa" eli psykiatrin ja lääkärin luona ja mulla tässä pian alkaa sellanen henkilökohtanen psykoterapia joka kuulostaa aika pelottavalta koska siinä nimessä on psyko.
Mä en osaa välittää ihmisistä oikein mutta yritän vaikuttaa siltä aina ku tiedän että joku välittää musta jossain määrin, joka johtaa tosi usein väärinkäsityksiin jonka takia musta kuulemma kulkee täälpäi juttua et leikin ihmisten tunteilla, hups.
En osaa reagoida toisten ihmisten suruun, jos kuulen että oon saanu jonku itkee nii en oikeestaan osaa välittää siitä ja oon vaa sillee ":--(" koska enmä tiedä miltä sen pitäis tuntua, en hallitse empatiaa enkä tunne syyllisyyttä jos teen jotain väärin.
Valehtelen usein, joskus syystä ja joskus ihan vaan valehtelun vuoksi, se tulee niin luonnostaan etten aina edes huomaa, enkä muista jälkeenpäin.
Joka päivä tuntuu kyllä valehtelulta ku pitää mennä ihmisten keskelle ja hymyillä.
Ku mä oon kotona nii mulla on aina musiikki niin kovalla etten kuule mun ajatuksia, koska ne eioo terveellisiä.
Ihan sama mitä mä teen, mä väsyn siitä, ja mun pitää yrittää nousta sängystä aina vähintään viis kertaa ennenku saan edes alotettua, ja tosissaan ku oon tehny sen jutun (joskus niinkin raskas kuin verhojen seinään laittaminen)en liiku sängystä pariin tuntiin mihinkään.
En voi mennä kaupungille ilman että näkisin siellä tuttuja, ja ihmisporukat ahdistaa mua melkein aina.
Alan noin kerran viikossa itkemään, ilman mitään syytä ja ihan odottamatta, enkä voi sille mitään.
Mulla on aina nälkä mutten jaksa syödä.
Oon puolikuuro ja mun armeijaa lykättiin kahdella vuodella, parin vuoden päästä katotaa mun kuulo uudestaa ja jos se eioo jotenki maagisesti parantunu nii en koskaan käy armeijaa.
Mun piti nähdä tänäänkin yks tuttu kaupungissa ja jostain syystä se et se peru just vähän ennen sitä ku ois pitäny mennä sai mut aika iloseksi,vaikka tietysti valitin sille koska kuka haluaa kuulla et hyvä, en olis halunnutkaan nähdä.
Känni ois just nyt aika vitun jees taas, sain rahaa tänään.
Nytku tuli kirjotettua nii harkitsen oikeasti et menisin tänää ostaa kaljaa ja oisin vitun lame ja kännissä, mut enmä ehkä kuitenkaan kai.
En tykkää olla mä, enkä haluis olla kukaan muu. (Aika ristiriitaista)
Luulin et kirjottaminen auttais mut ei tää oikee tee mitää, ehkä huomisesta eteenpäi lähtis paranee ku on lääkitys "kohdallaan".
Jimi out meen tekemään en mitään ja miettimään kenelle linkkaan tämän jos linkkaan :l
